Soodapuhalletun kohteen pintakäsittely

Sain puhelun Tikkurilan maalilinjalta, josta minulta kyseltiin ohjeita soodapuhalletun kohteen puhdistukseen ennen maalausta. Soodapuhallushan jättää kohteen pinnalle kalvon, joka tulee pestä pois ennen maalausta. Liikkeellä on useita erilaisia ohjeita soodapuhalletun kohteen puhdistuksesta ennen maalausta. Olen lisännyt yrityksemme nettisivuille ohjeet soodapölyn pesemiseen. Lienee kuitenkin syytä oikaista muutamia virheellisiä käsityksiä myös täällä blogin puolella.

Liuottimet kuten asetoni, tinnerit, tärpätti tai teollisuusalkoholit eivät poista soodapölyä. Sooda on suola, joka liukenee parhaiten veteen. Yhteen litraan 20-asteista vettä soodaa liukenee jopa 300 grammaa, joten se on erittäin vesiliukoista. Mitä kuumempaa vesi on, sitä paremmin sooda liukenee. Huolellinen vesipesu on siis tärkein vaihe suorittaa ennen maalausta.

Miksi sooda sitten tulee pestä pois ennen maalausta? Sooda on helposti reagoivaa ainetta. Jos käytetään happoa sisältävää maalia, soodapöly reagoi maalissa olevan hapon kanssa muodostaen hiilidioksidia. Sooda siis kaasuuntuu maalin alla jolloin tuloksena on kupruileva, irtonainen maalipinta. Kaikki maalit eivät välttämättä reagoi soodapölyn kanssa, mutta riskiä tuskin kannattaa ottaa. Tämä pätee kaikille materiaaleille, mukaan lukien puupinnat. Soodaa ei tulisi käyttää maalattaville puupinnoille, sillä sen pois peseminen on hankalaa. Jos soodapuhalletulle puupinnalle pääsee vettä, puu imee soodaveden sisäänsä, josta jää puuhun selvä värjäymä. Tätä värjäymää on tietääkseni täysin mahdoton saada pois, sillä vaikka puu kuivaa, laikun aiheuttanut suola jää puun sisään. Puupintojen puhallukseen on olemassa järkevämpiä vaihtoehtoja, kuin sooda.

Monet maalivalmistajat eivät suosittele soodapuhallusta maalattaville kohteille. Jotkut jopa irtisanovat takuunsa. Soodapuhallettu kohde voidaan maalata, mutta pesu on tehtävä äärettömän huolellisesti. Pilalle menneen maalipinnan poisto ja uudelleenmaalaus voi tulla melkoisen kalliiksi.

Puhallusaineista

Selailtaessa erilaisia motoristifoorumeita vastaan tulee ties millaisia kysymyksiä eri puhallusaineista ja vielä erikoisempia vastauksia. Ajattelinkin siis käydä nopeasti läpi yleisimmät puhallusaineet ja niiden käyttötarkoitukset.

1. Hiekka

Hiekkaa on käytännössä kahdenlaista. Kvartsihiekkaa, joka on 85-95% piioksidia. Kvartsihiekka leikkaa hyvin, mutta pölyää paljon ja piioksidipöly on myrkyllistä hengitettynä ja voi jouhtaa vakavaan keuhkosairauteen nimeltään silikoosi, joka on johde englanninkielisestä "silica sand" -sanasta, joka tarkoittaa nimen omaan tätä kvartsihiekkaa. Kvartsihiekan käyttö on kielletty kansainvälisessä työturvalainsäädännössä. Sillä puhaltaminen on ollut laitonta Ruotsissa vuodesta 1976 ja Iso-Britanniassa vuodesta 1950. Suomessa kvartsihiekka on edelleen puhalteena yleisessä käytössä saatavuutensa ja edullisen hintansa vuoksi.

Luonnonhiekka on tavallista seulottua hiekkaa ja sisältää yleensä alle prosentin vapaata piioksidia (silica), jolloin sillä puhaltaminen on sivullisille turvallisempaa. Tehokkuus riippuu hiekan muodosta, pyöreäksi hioutunut rantahiekka on huonommin purevaa kuin murskeesta seulottu särmikäs hiekka. Ongelma on monesti hiekan epäpuhtaudet, mineraalisuolat ym. jotka aiheuttavat ruostumista.

Molempia hiekkalaatuja käytetään teollisuuden puhdistuksessa, kivi- ja betonijulkisivujen maalinpoistossa ja raskaan kaluston ruosteen- ja maalinpoistossa. Hiekan metalliin jättämä profiili on verrannollinen hiekan raekokoon ja puhalluspaineeseen. Kovalla paineella puhallettu karkea hiekka jättää niin uurretun pinnan, että tavallista ruiskumaalia tarvitaan melko monta kerrosta profiilin peittämiseksi. Hiekkaa ei tulisi mielestäni käyttää puupinnoille tai pehmemmille metalleille (kuten alumiini), joille on olemassa parempia vaihtoehtoja. Hiekka myös kylmämuokkaa peltipintoja, eli aiheuttaa niissä pinnan kovettumista. Juurikin tämä ilmiö kierouttaa ohuempia peltejä hiekalla puhallettaessa.

2. Sooda

Soodaa hehkutetaan nykyisin paljon ja sitä markkinoidaankin täysin mullistavana puhalteena. Sooda sopii erityisen hyvin erilaisiin puhdistustöihin, kuten rasvan ja muiden epäpuhtauksien poistoon lähes kaikilta pinnoilta. Se on niin pehmeää, ettei se profiloi esimerkiksi alumiinia tai kuparia. Sooda sopii myös kevyiden maalien (esim. spraymaalit) poistoon herkiltä pinnoilta. Sooda jättää kuitenkin puhalluksen jälkeen aina jäämiä pintaan, jotka on pestävä pois. Tämä voi vaikeuttaa helposti ruostuvien pintojen pintakäsittelyä. Sooda ei profiloi peltiä, joten se ei myöskään poista ruostetta. Sooda myös pölyää puhallettaessa. Sooda sopii erittäin hyvin erilaisiin vaikeasti puhdistettaviin kohteisiin ja maalinpoistoon silloin, kun pohjamateriaalia ei saa vahingoittaa.

3. Lasikuula

Lasikuulapuhallusta ehdotellaan täysin tietämättömänä esimerkiksi vanteiden maalinpoistoon. Lasikuulat poistavat pinnotteita erittäin huonosti, koska niillä ei ole leikkaavaa ominaisuutta. Esimerkkinä voit kuvitella poistavasi maalia marmorikuulalla hankaamalla. Ei kovinkaan fiksua? Lasikuulat sen sijaan jättävät oikein miellyttävän profiilin metallille, varsinkin ruostumattomalle teräkselle ja kevytmetalleille. Pinnasta tulee silkinhohtoinen, eivätkä lasikuulat kuluta pohjamateriaalia.

4. Lasimurska

Murskattu, kierrätetty lasi muistuttaa hieman hienoa kvartsihiekkaa. Lasi on aavistuksen pehmeämpää ja hieman kevyempää, eikä sillä ole kvartsihiekan terveyshaittoja. Se on myöskin puhdasta, eikä jätä jäämiä pintaan. Näin ollen lasimurskalla puhallettu pinta onkin puhdas eikä lähde ruostumaan heti. Lasimurska sopii erittäin hyvin maalinpoistoon metallipinnoilta. Myös ohuita peltejä voidaan puhaltaa lasilla, mutta operaatio vaatii hieman kokemusta puhaltajalta, jottei peltejä puhalleta kieroiksi.

5. Muovirae

Muovirae vastaa ominaisuuksiltaan soodaa. Sillä voidaan poistaa kevyitä pinnoitteita pohjamateriaalia vahingoittamatta. Muovirae on tosin melko kallista ja sopii näin ollen puhallukseen kaapissa tai suljetussa järjestelmässä, jossa puhalletta voidaan kierrättää. Etuna soodaan nähden on se, ettei muovirae jätä mitään jäämiä puhallettavaan pintaan, eikä pölyä juurikaan.

6. Orgaaniset puhalteet

Tähän kategoriaan kuuluvat vehnätärkkelys, maissi, pähkinänkuoret ym. Näitä käytetään yleensä korvaamaan perinteisiä puhalteita herkissä ympäristöissä. Maissi ja vehnätärkkelys soveltuvat hyvin puupinnoille, mutta varsinkin maissi ajautuu esim. hirsiseinässä hirsien väleihin, imee itseensä kosteutta ja homehtuu. Vehnätärkkelys on hohkakiven ohella pehmeimpiä saatavilla olevia puhalteita ja sopiikin hyvin entisöintitöihin ja esim. antiikkihuonekalujen puhdistukseen.

7. Alumiinioksidi

Yksi kovimmista saatavilla olevista puhalteista, joka lähentelee lujuudellaan teollisuustimanttia. Alumiinioksidi syö nopeasti suuttimia ja puhallettavaa kappaletta. Sitä käytetäänkin usein esimerkiksi hautakivien kaiverrukseen ja muuhun kovuutta vaativaan puhallukseen.

8. Muita puhalteita

Puhalteita on nykyisin saatavilla kymmeniä erilaisia. Suurin osa ovat teollisuuden ylijäämätuotteita, kuten erilaisia kuona-aineita (coal slag, copper slag jne) joita käytetään edullisuutensa vuoksi hiekan korvikkeena. Myös erilaisia metallisia puhalteita on saatavilla, kuten metallijauhetta, pätkittyä rautalankaa, teräskuulia ym. joita käytetään lähinnä tehtaissa suljetuissa tiloissa pintojen profilointiin ja puhdistukseen ennen maalausta.