Hiekkapuhallus - tehokasta mutta tappavaa

Suomessa edelleen yleisimmin käytössä oleva puhallusmateriaali on kvartsihiekka. Se on tehokasta ja ennen kaikkea halpaa. Suomi on kuitenkin edistyksen ja kehityksen maa, olemmehan me maailman kärkipäässä monessa asiassa, mutta ilmeisesti työturvallisuus ei kuulu näihin.

Olen tässäkin blogissa maininnut kohteita, joiden puhdistukseen hiekkapuhallus on paras keino. Joudun nyt syömään sanani, sillä tutkittuani kivipölykeuhkosairauden kehitystä ja taudinkulkua, lienee viisainta lopettaa hiekalla puhaltaminen kokonaan. Olen itsekin puhaltanut jonkin verran hiekalla, lähinnä raskaita metallirakenteita. Olen nyt kuitenkin sitä mieltä, että hiekka pitäisi hylätä puhalleaineena kokonaan, poislukien kenties märkähiekkapuhallus.

Hiekalla puhaltaminen on kielletty kansainvälisessä työturvaohjeessa, se on laitonta suuressa osassa Yhdysvaltoja, kuten myös Ruotsissa jo 70-luvulta lähtien ja Iso-Britanniassa 50-luvulta lähtien. Piidioksidi, eli silika on hiekassa vapaana esiintyvä yhdiste, joka hengitettynä tarttuu keuhkorakkuloihin ja tuhoaa pikkuhiljaa hengityselimet. Silika ei poistu keuhkoista koskaan, eikä kivipölykeuhkoon ole parannuskeinoa. Hiekkapuhaltajat ovat suurimmassa vaarassa saada kyseinen tauti, sillä pölynpoistolla varustetuissa puhallushuoneissakin silikapölyn määrä voi olla jopa yli 20 kertainen kansainvälisiin riskiarvoihin verrattuna. Raitisilmakypärä on tietysti pakollinen, mutta sekään ei suojaa pölyltä täysin. Silikapöly on todella kevyttä ja leijuu ilmassa jopa tunteja puhalluksen jälkeen.

Hiekalle on olemassa järkevämpiä vaihtoehtoja. Näistä paras kokeilemani "korvike" (joka suoriutuu itse asiassa samoista hommista nopeammin ja turvallisemmin) on kierrätetty lasimurska, jota on saatavina myös eri karkeuksia. Lasi on myöskin puhdasta ja pestyä, joten hiekalla puhallettaessa tapahtuvaa ruosteilmiötä ei pääse syntymään. Lasia on tällä hetkellä vielä huonommin saatavilla kuin hiekkaa, mutta sen suosio puhallusaineena on lisääntymässä kovaa vauhtia. Suosittelen kaikkia hiekkapuhaltajia kokeilemaan kierrätettyä lasimurskaa kvartsihiekan sijaan. Myös hengityssuojainten kunnosta tulisi huolehtia, sillä se maski on ainoa asia keuhkojesi ja myrkyllisen pölyn välissä.

Loppuun vielä pari artikkelia hiekkapuhalluksen seurauksista:

http://www.cdc.gov/niosh/docs/92-102/

http://www.greenprophet.com/2012/02/silicosis-kills-50th-worker-at-turkish-denim-sandblasting-factory/

Soodapuhalletun kohteen pintakäsittely

Sain puhelun Tikkurilan maalilinjalta, josta minulta kyseltiin ohjeita soodapuhalletun kohteen puhdistukseen ennen maalausta. Soodapuhallushan jättää kohteen pinnalle kalvon, joka tulee pestä pois ennen maalausta. Liikkeellä on useita erilaisia ohjeita soodapuhalletun kohteen puhdistuksesta ennen maalausta. Olen lisännyt yrityksemme nettisivuille ohjeet soodapölyn pesemiseen. Lienee kuitenkin syytä oikaista muutamia virheellisiä käsityksiä myös täällä blogin puolella.

Liuottimet kuten asetoni, tinnerit, tärpätti tai teollisuusalkoholit eivät poista soodapölyä. Sooda on suola, joka liukenee parhaiten veteen. Yhteen litraan 20-asteista vettä soodaa liukenee jopa 300 grammaa, joten se on erittäin vesiliukoista. Mitä kuumempaa vesi on, sitä paremmin sooda liukenee. Huolellinen vesipesu on siis tärkein vaihe suorittaa ennen maalausta.

Miksi sooda sitten tulee pestä pois ennen maalausta? Sooda on helposti reagoivaa ainetta. Jos käytetään happoa sisältävää maalia, soodapöly reagoi maalissa olevan hapon kanssa muodostaen hiilidioksidia. Sooda siis kaasuuntuu maalin alla jolloin tuloksena on kupruileva, irtonainen maalipinta. Kaikki maalit eivät välttämättä reagoi soodapölyn kanssa, mutta riskiä tuskin kannattaa ottaa. Tämä pätee kaikille materiaaleille, mukaan lukien puupinnat. Soodaa ei tulisi käyttää maalattaville puupinnoille, sillä sen pois peseminen on hankalaa. Jos soodapuhalletulle puupinnalle pääsee vettä, puu imee soodaveden sisäänsä, josta jää puuhun selvä värjäymä. Tätä värjäymää on tietääkseni täysin mahdoton saada pois, sillä vaikka puu kuivaa, laikun aiheuttanut suola jää puun sisään. Puupintojen puhallukseen on olemassa järkevämpiä vaihtoehtoja, kuin sooda.

Monet maalivalmistajat eivät suosittele soodapuhallusta maalattaville kohteille. Jotkut jopa irtisanovat takuunsa. Soodapuhallettu kohde voidaan maalata, mutta pesu on tehtävä äärettömän huolellisesti. Pilalle menneen maalipinnan poisto ja uudelleenmaalaus voi tulla melkoisen kalliiksi.

Puhallusaineista

Selailtaessa erilaisia motoristifoorumeita vastaan tulee ties millaisia kysymyksiä eri puhallusaineista ja vielä erikoisempia vastauksia. Ajattelinkin siis käydä nopeasti läpi yleisimmät puhallusaineet ja niiden käyttötarkoitukset.

1. Hiekka

Hiekkaa on käytännössä kahdenlaista. Kvartsihiekkaa, joka on 85-95% piioksidia. Kvartsihiekka leikkaa hyvin, mutta pölyää paljon ja piioksidipöly on myrkyllistä hengitettynä ja voi jouhtaa vakavaan keuhkosairauteen nimeltään silikoosi, joka on johde englanninkielisestä "silica sand" -sanasta, joka tarkoittaa nimen omaan tätä kvartsihiekkaa. Kvartsihiekan käyttö on kielletty kansainvälisessä työturvalainsäädännössä. Sillä puhaltaminen on ollut laitonta Ruotsissa vuodesta 1976 ja Iso-Britanniassa vuodesta 1950. Suomessa kvartsihiekka on edelleen puhalteena yleisessä käytössä saatavuutensa ja edullisen hintansa vuoksi.

Luonnonhiekka on tavallista seulottua hiekkaa ja sisältää yleensä alle prosentin vapaata piioksidia (silica), jolloin sillä puhaltaminen on sivullisille turvallisempaa. Tehokkuus riippuu hiekan muodosta, pyöreäksi hioutunut rantahiekka on huonommin purevaa kuin murskeesta seulottu särmikäs hiekka. Ongelma on monesti hiekan epäpuhtaudet, mineraalisuolat ym. jotka aiheuttavat ruostumista.

Molempia hiekkalaatuja käytetään teollisuuden puhdistuksessa, kivi- ja betonijulkisivujen maalinpoistossa ja raskaan kaluston ruosteen- ja maalinpoistossa. Hiekan metalliin jättämä profiili on verrannollinen hiekan raekokoon ja puhalluspaineeseen. Kovalla paineella puhallettu karkea hiekka jättää niin uurretun pinnan, että tavallista ruiskumaalia tarvitaan melko monta kerrosta profiilin peittämiseksi. Hiekkaa ei tulisi mielestäni käyttää puupinnoille tai pehmemmille metalleille (kuten alumiini), joille on olemassa parempia vaihtoehtoja. Hiekka myös kylmämuokkaa peltipintoja, eli aiheuttaa niissä pinnan kovettumista. Juurikin tämä ilmiö kierouttaa ohuempia peltejä hiekalla puhallettaessa.

2. Sooda

Soodaa hehkutetaan nykyisin paljon ja sitä markkinoidaankin täysin mullistavana puhalteena. Sooda sopii erityisen hyvin erilaisiin puhdistustöihin, kuten rasvan ja muiden epäpuhtauksien poistoon lähes kaikilta pinnoilta. Se on niin pehmeää, ettei se profiloi esimerkiksi alumiinia tai kuparia. Sooda sopii myös kevyiden maalien (esim. spraymaalit) poistoon herkiltä pinnoilta. Sooda jättää kuitenkin puhalluksen jälkeen aina jäämiä pintaan, jotka on pestävä pois. Tämä voi vaikeuttaa helposti ruostuvien pintojen pintakäsittelyä. Sooda ei profiloi peltiä, joten se ei myöskään poista ruostetta. Sooda myös pölyää puhallettaessa. Sooda sopii erittäin hyvin erilaisiin vaikeasti puhdistettaviin kohteisiin ja maalinpoistoon silloin, kun pohjamateriaalia ei saa vahingoittaa.

3. Lasikuula

Lasikuulapuhallusta ehdotellaan täysin tietämättömänä esimerkiksi vanteiden maalinpoistoon. Lasikuulat poistavat pinnotteita erittäin huonosti, koska niillä ei ole leikkaavaa ominaisuutta. Esimerkkinä voit kuvitella poistavasi maalia marmorikuulalla hankaamalla. Ei kovinkaan fiksua? Lasikuulat sen sijaan jättävät oikein miellyttävän profiilin metallille, varsinkin ruostumattomalle teräkselle ja kevytmetalleille. Pinnasta tulee silkinhohtoinen, eivätkä lasikuulat kuluta pohjamateriaalia.

4. Lasimurska

Murskattu, kierrätetty lasi muistuttaa hieman hienoa kvartsihiekkaa. Lasi on aavistuksen pehmeämpää ja hieman kevyempää, eikä sillä ole kvartsihiekan terveyshaittoja. Se on myöskin puhdasta, eikä jätä jäämiä pintaan. Näin ollen lasimurskalla puhallettu pinta onkin puhdas eikä lähde ruostumaan heti. Lasimurska sopii erittäin hyvin maalinpoistoon metallipinnoilta. Myös ohuita peltejä voidaan puhaltaa lasilla, mutta operaatio vaatii hieman kokemusta puhaltajalta, jottei peltejä puhalleta kieroiksi.

5. Muovirae

Muovirae vastaa ominaisuuksiltaan soodaa. Sillä voidaan poistaa kevyitä pinnoitteita pohjamateriaalia vahingoittamatta. Muovirae on tosin melko kallista ja sopii näin ollen puhallukseen kaapissa tai suljetussa järjestelmässä, jossa puhalletta voidaan kierrättää. Etuna soodaan nähden on se, ettei muovirae jätä mitään jäämiä puhallettavaan pintaan, eikä pölyä juurikaan.

6. Orgaaniset puhalteet

Tähän kategoriaan kuuluvat vehnätärkkelys, maissi, pähkinänkuoret ym. Näitä käytetään yleensä korvaamaan perinteisiä puhalteita herkissä ympäristöissä. Maissi ja vehnätärkkelys soveltuvat hyvin puupinnoille, mutta varsinkin maissi ajautuu esim. hirsiseinässä hirsien väleihin, imee itseensä kosteutta ja homehtuu. Vehnätärkkelys on hohkakiven ohella pehmeimpiä saatavilla olevia puhalteita ja sopiikin hyvin entisöintitöihin ja esim. antiikkihuonekalujen puhdistukseen.

7. Alumiinioksidi

Yksi kovimmista saatavilla olevista puhalteista, joka lähentelee lujuudellaan teollisuustimanttia. Alumiinioksidi syö nopeasti suuttimia ja puhallettavaa kappaletta. Sitä käytetäänkin usein esimerkiksi hautakivien kaiverrukseen ja muuhun kovuutta vaativaan puhallukseen.

8. Muita puhalteita

Puhalteita on nykyisin saatavilla kymmeniä erilaisia. Suurin osa ovat teollisuuden ylijäämätuotteita, kuten erilaisia kuona-aineita (coal slag, copper slag jne) joita käytetään edullisuutensa vuoksi hiekan korvikkeena. Myös erilaisia metallisia puhalteita on saatavilla, kuten metallijauhetta, pätkittyä rautalankaa, teräskuulia ym. joita käytetään lähinnä tehtaissa suljetuissa tiloissa pintojen profilointiin ja puhdistukseen ennen maalausta.

Aluvanteiden (ongelmallinen) maalinpoisto

Vanteiden puhallusta kysytään meiltä paljon ja kyllähän niitä melko paljon puhalletaankin. Jokainen joka on joskus vanteista maalia poistanut, tietää millainen homma kyseessä on. Vanteiden puhdistus onnistuu kyllä, kunhan asiaan paneutuu riittävästi.

Tämä teksti ei siis koske uudelleen maalattuja vanteita. Jos alkuperäinen lakka ja maali on joskus poistettu ja vanteet maalattu ruiskulla uudelleen, homma pyörii aivan eri sarjassa kuin laadukkaiden alkuperäisessä lakka- ja maalipinnassa olevien vanteiden puhallus.

Alumiinivanteissa käytettävä lakka on kovaa, normaaleihin autolakkoihin verrattuna suorastaan järkyttävää tavaraa. Monesti uudempien laatuvanteiden lakka on jopa UV-lakkaa, samaa jota käytetään hammaspaikoissa. Maalaisjärjellä jokainen varmasti ymmärtää, että tuollaisen pois puhaltaminen ei ole kovinkaan yksinkertaista. Lakan alla on monesti vielä fillerikerros ja/tai pulverimaali, joka sekin on kovaa ja sitkeää. Esimerkiksi monissa puhaltamissani BBS:n vanteissa pinta on niin tiukassa, ettei se luovuta helposti edes hiekkapuhaltamalla.

Ongelmaksihan tässä muodostuu se, että vanteen pinnalla on iskunkestävä, sitkeä ja paksu lakka-maalikerros, jonka alla on suhteellisen pehmeää alumiinia. Jos pyyhkäiset vanteet puhtaaksi karkealla hiekalla jäätävillä paineilla, syöpyy vanne aivan kuopille. Sooda on tässä mielessä miellyttävä aine, että se irroittaa pintakäsittelyaineet juuri ja juuri, mutta ei pysty itse pohjalla olevaan alumiiniin. Soodalla vanteiden puhaltaminen on kuitenkin aikaa vievää ja sen takia työlle muodostuu hinta, joka ei ole vertailukelpoinen hiekkapuhaltajan kustannusarvion kanssa.

Loppujen lopuksi vanteiden tuleva käsittely määrää käytettävän puhalteen:

Jos vanteet kiillotetaan -> Soodapuhallus, muoviraepuhallus tai maalinpoistoaine
Maalaus ruiskulla -> Puhallus lasimurskalla
Pulverimaalaus -> Hiekkapuhallus / alumiinisilikaattipuhallus

Hiekkapuhallus vaatii kuitenkin onnistuakseen pätevän puhaltajan ja tarpeeksi hienoa hiekkaa. Tämä ohjekin on vain suuntaa antava, enkä vastaa siitä jos joku puhaltaa vanteensa pilalle.

Maalin poisto puupinnoilta

Puupintojen maalinpoisto osaa olla erittäin ongelmallista. Menetelmiä on lukuisia, osa paremmin toimivia kuin toiset. Laajoilta puupinnoilta maalin tai pinnoitteen poisto on kuitenkin aina iso urakka, olipa menetelmä mikä hyvänsä.

Yleisin meille tarjottava urakka on hilseilevän tai lohkeilevan maalin poisto talon ulkovuorauksesta. Monesti urakalta olisi voitu alun perin välttyä oikeilla rakenteilla ja maalivalinnoilla. Monien rintamamiestalojen ulkovuoraus on surkeassa kunnossa, koska on tehty rakenteelle sopimaton valinta maalin suhteen. Rintamamiestaloissa ei yleensä ole tuuletusrakoa ulkovuorauksen ja seinän välillä. Seinärakenteen on siis oltava toimiakseen läpikotaisin hengittävä: ei höyrysulkuja, ei lasikuitutapetteja, eikä muovimaaleja. Peruskorjauksen yhteydessä näitä silloin vielä hyväkuntoisia ulkovuorauksia on maalattu akrylaattimaaleilla, joka katkaisee seinärakenteen hengittävyyden. Kosteus tiivistyy hengittämättömän muovimaalin alle (eli ulkovuorilaudan ja maalin väliin) ja maali alkaa pikku hiljaa irtoilla isoina soiroina. Myös maalin alla olevat vuorilaudat pehmenevät ajan saatossa piloille. Yleensä ainoana järkevänä ratkaisuna on koko vuorauksen uusiminen.

Muovimaalien (akrylaatti, alkydi, lateksi yms.) poistoon puupinnoilta ei ole mitään helppoa keinoa. Niiden puhaltaminen ei onnistu, olipa puhalteena mikä aine tahansa. Muovimaali voidaan kyllä saada puhaltamalla jollain tapaa pois, mutta koska maalit ovat vanhojen oppien vastaisesti 'pohjaansa lujempia', myös vuorilaudat kuluvat auttamattomasti urille ja ovat ainakin allekirjoittaneen mielestä lopullisesti pilalla. Jos ulkovuorauslaudat ovat hyväkuntoiset ja laadukasta puuta, tai jos budjettiin ei mahdu ulkovuorauslautojen vaihto, on käsin raaputtaminen ainoa keino tehdä homma hyvin. Apuna voidaan käyttää kuumailmapuhallinta tai infrapunalämmitintä (esim. speedheater) jonka avulla maalin irtoaminen helpottuu. Infrapunalämmitin irroittaa kaikki maalikerrokset yhdellä kertaa, mutta sekään ei aina toimi jos puhtaalle puulle on maalattu muovimaalilla. Parhaillaan infrapunalämmittimet ovat, kun pohjalla on öljymaali ja päällä monta kerrosta muovimaalia. Myös maalinpoistoaineita on käytetty apuna, mutta ne tekevät melkoisesti ongelmajätettä ja tulevat kalliiksi. Markkinoilta löytyy myös erilaisia maalinpoistojyrsimiä, jotka tekevät sinällään hyvää jälkeä, mutta naulankannat muodostuvat ongelmaksi. Maalijyrsin voi silti olla loistava vaihtoehto mm. vanhojen portaiden ja ovien maalinpoistoon.

Perinnemaalien (petrooliöljymaali, keittomaalit, maitomaali), puuöljyjen ja vahojen, useimpien lakkojen ja puunsuojien irroitukseen suosittelen hellävaraista puhallusta. Puhalle on tietysti valittava kohteen ehdoilla. Puhallus oikeanlaisilla laitteilla ja puhalteella on kuitenkin em. pinnoitteiden poistamiseen ylivoimaisesti nopein ja vaivattomin tapa. Työvauhti voi olla jopa kymmeniä neliöitä tunnissa ja jälki on hyvää.

Hirsipintojen puhdistuksesta

Alansa arvostetuimpiin kuuluva arkkitehti Panu Kaila kirjoitti vuonna 1997 ilmestyneessä kirjassaan Talotohtori, että pallo jalkaan puutalojen hiekkapuhaltajalle. Kun kirjassa puhuttiin "hienovaraisesta hiekkapuhalluksesta", Kailan mielipide oli, että tarpeeksi hienovarainen hiekkapuhallus on sellainen, jossa hiekka ei osu rakennuksen seinään. Itse olen tietyiltä osin väitteen kanssa samoilla linjoilla, mutta ajat ovat tässäkin suhteen muuttuneet. Vanhaa hirsi- tai puutaloa en silti vieläkään hiekkapuhaltaisi.

Olen nähnyt pari tapausta, joissa vanhaa hirsipintaa on "puhdistettu" hiekkapuhalluksella. Käytössä on epäilemättä ollut järeähkö venturisuutin, liian tehokkaat laitteet ja ruostuneiden laivan hylkyjen puhaltamiseen tottunut tekijä. Puuta lähtee puhalluksessa kuin vuolemalla, oksat ja tiheämpi talvipuu jää koholle ja pinta "kuolee", vanhojen hirsipintojen kohdalla jopa sälöytyy pilalle. Taitava tekijä voi oikeilla laitteilla päästä hiekkapuhalluksellakin kohtuulliseen tulokseen, mutta puun pinta vaurioituu auttamatta. Näitä tekijöitä ei sitä paitsi juurikaan ole.

Aikoinaan savupirttinä olleen hirsimökin sisäseinät ovat kyllä sinällään kauniit, mutta yleensä tupa jää sata vuotta vanhan valaistussuunnittelun (tuvassa voi olla vain 2-3 pientä ikkunaa) takia auttamattoman pimeäksi ja synkäksi. Seiniä voi yrittää pestä mäntysuovalla, mutta tekijä voi varautua työvauhtiin, joka on alle neliömetri tunnissa. Työn jäljestä tulee kyllä kaunista ja pinta säilyttää alkuperäisen elävyytensä.

Likaisten hirsipintojen puhdistus vaatii varovaisuutta ja oikeat työvälineet. Puhalle on valittava tarkasti. Soodaa tulisi puhalteena välttää, jos seinä pintakäsitellään. Pelkkään valkaisuun se sopii kyllä. Vehnätärkkelystä tai erilaisia jauhoja voidaan puhalluksessa käyttää, esimerkkinä ruisjauho. Ulkopintojen puhallukseen ei mielestäni tulisi kuitenkaan käyttää orgaanisia aineita (maissi tai jauhot) sillä ne ajautuvat kaikkiin väleihin, keräävät kosteutta ja homehtuvat. Puhalle on siis valittava tarkasti.

Toinen, tärkeäksi osoittautunut asia on oikeanlainen puhallussuutin. Tavalliset piste- ja venturisuuttimet on syytä unohtaa. Ainoa oikea vehje hommaan on viuhkasuutin, jolla saadaan leveä, tasainen puhalluskuvio. Näin seinään ei synny ikäviä raitoja ja tuloksesta tulee tasaisen puhdas.

Kolmas tekijä on tietysti tekijän ammattitaito ja huolellisuus, johon sisältyvät puhalluspaineen valinta, ainemäärä jne. Säätöjen optimoimiseen tulisi käyttää hieman aikaa, sillä se nopeuttaa työtä, vähentää sotkua ja parantaa lopputulosta.

Puhalluksessa syntyy aina pölyä ja sotkua, mutta se on yleensä saneerauskohteissa helposti lakaistavissa tai imuroitavissa. Olemme kehittelemässä myös alipaineeseen perustuvaa laitetta, joka mahdollistaisi pölyttömän seinäpintojen puhalluksen sisätiloissa. Jotain tämän tapaista (katso video linkin takaa ja yritä kestää pätkän musiikkivalinta), mutta puhalluksen aikana liikuteltavalla kammiolla.

Sopiiko soodapuhallus autollesi?

Harrasteautojen soodapuhallus alkaa muodostua pikku hiljaa yhä yleisemmäksi menetelmäksi. Sitä onkin markkinoitu rapakon takana melkoisena ihmemenetelmänä. Mitään ei tarvitse suojata, hönkäistään vain autosta maalit pois ja uutta väriä pintaan. Pellit eivät veny tai kieroudu eivätkä letkut, lasit tai muoviosat vaurioidu...totuus ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkoinen.

Soodalla saadaan kyllä maali autosta pois. Sooda ei myöskään vaurioita lasia tai kumiosia. Muoviset listat ja muut osat ottavat kylläkin hieman osumaa, jos sattuvat puhallussuihkun tielle. Ongelmaksi soodan kanssa muodostuu kuitenkin ensinnäkin sen neutralisointi. Puhallus jättää pintaan näkymättömän kalvon hyvin hienoa soodapölyä. Tämä täytyy neutralisoida, sillä suuri osa maaleista reagoi soodan kanssa, jolloin maalin tartunta epäonnistuu ja koko homma on aloitettava alusta. Neutralisointi voidaan tehdä esimerkiksi kuumavesipainepesurilla ja miedosti happamalla pesuaineella. Myös etikkavesi käy hyvin. Jokainen kolo ja sopukka on kuitenkin saatava puhtaaksi ja pesuvaiheessa vettä ajautuu kaikkiin kotelorakenteisiin ja saumoihin. Huhun mukaan esimerkiksi maalivalmistaja PPG ei anna maaleilleen takuuta soodapuhalletuille pinnoille

Sooda ei myöskään poista ruostetta. Vanhojen autojen kanssa työskennellessä ruostetta löytyy lähes poikkeuksetta kriittisimmistä paikoista. Soodapuhalluksen jälkeen ruostekohdat on siis puhallettava kovemmalla aineella tai käytävä läpi käsin. "Hiomattomuutensa" takia sooda ei jätä myöskään peltiin profiilia. Tottakai puhtaaksi puhallettu auto näyttää hienolta kiiltävine pelteineen, mutta maalin tartunnan kannalta tämä on melko huono lähtökohta. Pinnat on karhennettava ennen maalausta kevyesti hiomalla (tämä tulisi tehdä soodapölyn neutralisoinnin jälkeen).

Soodapuhallus on mielestäni kuitenkin toimiva menetelmä isojen, suorien pintojen maalinpoistoon. Esimerkiksi ovet, konepellit ja lokasuojat saadaan turvallisesti puhtaaksi ja ne on helppo pestä puhalluksen jälkeen. Parempaan tulokseen päästään soodapuhallusta nopeammin kuitenkin käyttämällä autoille paremmin sopivaa puhalletta.

Suosittelen yleisesti auton, tai ainakin korin puhallukseen hienoa lasimurskaa tai vastaavaa kevyesti hiovaa puhalletta sekä rauhallista puhalluspainetta. Hiekka ei kuitenkaan sovi auton pelleille, sillä se on liian raskasta ja aiheuttaa pinnan kovettumista pelleissä. Puhaltajan kärsivällisyys ja taito ovat ensisijaisessa asemassa hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Olemme käyttäneet tutkimustyön tekemiseen aikaa ja mielestämme paras puhallusmateriaali autoille ja muille peltipinnoille on ehdottomasti hienoksi jauhettu, kierrätetty lasimurska. Olemme testanneet lähes kaikkia yleisesti käytössä olevia puhalteita ja päätyneet tähän vaihtoehtoon. Soodalle löytyy kyllä tuhottomasti käyttökohteita, mutta autot eivät mielestämme ole yksi niistä.