Aluvanteiden (ongelmallinen) maalinpoisto

Vanteiden puhallusta kysytään meiltä paljon ja kyllähän niitä melko paljon puhalletaankin. Jokainen joka on joskus vanteista maalia poistanut, tietää millainen homma kyseessä on. Vanteiden puhdistus onnistuu kyllä, kunhan asiaan paneutuu riittävästi.

Tämä teksti ei siis koske uudelleen maalattuja vanteita. Jos alkuperäinen lakka ja maali on joskus poistettu ja vanteet maalattu ruiskulla uudelleen, homma pyörii aivan eri sarjassa kuin laadukkaiden alkuperäisessä lakka- ja maalipinnassa olevien vanteiden puhallus.

Alumiinivanteissa käytettävä lakka on kovaa, normaaleihin autolakkoihin verrattuna suorastaan järkyttävää tavaraa. Monesti uudempien laatuvanteiden lakka on jopa UV-lakkaa, samaa jota käytetään hammaspaikoissa. Maalaisjärjellä jokainen varmasti ymmärtää, että tuollaisen pois puhaltaminen ei ole kovinkaan yksinkertaista. Lakan alla on monesti vielä fillerikerros ja/tai pulverimaali, joka sekin on kovaa ja sitkeää. Esimerkiksi monissa puhaltamissani BBS:n vanteissa pinta on niin tiukassa, ettei se luovuta helposti edes hiekkapuhaltamalla.

Ongelmaksihan tässä muodostuu se, että vanteen pinnalla on iskunkestävä, sitkeä ja paksu lakka-maalikerros, jonka alla on suhteellisen pehmeää alumiinia. Jos pyyhkäiset vanteet puhtaaksi karkealla hiekalla jäätävillä paineilla, syöpyy vanne aivan kuopille. Sooda on tässä mielessä miellyttävä aine, että se irroittaa pintakäsittelyaineet juuri ja juuri, mutta ei pysty itse pohjalla olevaan alumiiniin. Soodalla vanteiden puhaltaminen on kuitenkin aikaa vievää ja sen takia työlle muodostuu hinta, joka ei ole vertailukelpoinen hiekkapuhaltajan kustannusarvion kanssa.

Loppujen lopuksi vanteiden tuleva käsittely määrää käytettävän puhalteen:

Jos vanteet kiillotetaan -> Soodapuhallus, muoviraepuhallus tai maalinpoistoaine
Maalaus ruiskulla -> Puhallus lasimurskalla
Pulverimaalaus -> Hiekkapuhallus / alumiinisilikaattipuhallus

Hiekkapuhallus vaatii kuitenkin onnistuakseen pätevän puhaltajan ja tarpeeksi hienoa hiekkaa. Tämä ohjekin on vain suuntaa antava, enkä vastaa siitä jos joku puhaltaa vanteensa pilalle.

Maalin poisto puupinnoilta

Puupintojen maalinpoisto osaa olla erittäin ongelmallista. Menetelmiä on lukuisia, osa paremmin toimivia kuin toiset. Laajoilta puupinnoilta maalin tai pinnoitteen poisto on kuitenkin aina iso urakka, olipa menetelmä mikä hyvänsä.

Yleisin meille tarjottava urakka on hilseilevän tai lohkeilevan maalin poisto talon ulkovuorauksesta. Monesti urakalta olisi voitu alun perin välttyä oikeilla rakenteilla ja maalivalinnoilla. Monien rintamamiestalojen ulkovuoraus on surkeassa kunnossa, koska on tehty rakenteelle sopimaton valinta maalin suhteen. Rintamamiestaloissa ei yleensä ole tuuletusrakoa ulkovuorauksen ja seinän välillä. Seinärakenteen on siis oltava toimiakseen läpikotaisin hengittävä: ei höyrysulkuja, ei lasikuitutapetteja, eikä muovimaaleja. Peruskorjauksen yhteydessä näitä silloin vielä hyväkuntoisia ulkovuorauksia on maalattu akrylaattimaaleilla, joka katkaisee seinärakenteen hengittävyyden. Kosteus tiivistyy hengittämättömän muovimaalin alle (eli ulkovuorilaudan ja maalin väliin) ja maali alkaa pikku hiljaa irtoilla isoina soiroina. Myös maalin alla olevat vuorilaudat pehmenevät ajan saatossa piloille. Yleensä ainoana järkevänä ratkaisuna on koko vuorauksen uusiminen.

Muovimaalien (akrylaatti, alkydi, lateksi yms.) poistoon puupinnoilta ei ole mitään helppoa keinoa. Niiden puhaltaminen ei onnistu, olipa puhalteena mikä aine tahansa. Muovimaali voidaan kyllä saada puhaltamalla jollain tapaa pois, mutta koska maalit ovat vanhojen oppien vastaisesti 'pohjaansa lujempia', myös vuorilaudat kuluvat auttamattomasti urille ja ovat ainakin allekirjoittaneen mielestä lopullisesti pilalla. Jos ulkovuorauslaudat ovat hyväkuntoiset ja laadukasta puuta, tai jos budjettiin ei mahdu ulkovuorauslautojen vaihto, on käsin raaputtaminen ainoa keino tehdä homma hyvin. Apuna voidaan käyttää kuumailmapuhallinta tai infrapunalämmitintä (esim. speedheater) jonka avulla maalin irtoaminen helpottuu. Infrapunalämmitin irroittaa kaikki maalikerrokset yhdellä kertaa, mutta sekään ei aina toimi jos puhtaalle puulle on maalattu muovimaalilla. Parhaillaan infrapunalämmittimet ovat, kun pohjalla on öljymaali ja päällä monta kerrosta muovimaalia. Myös maalinpoistoaineita on käytetty apuna, mutta ne tekevät melkoisesti ongelmajätettä ja tulevat kalliiksi. Markkinoilta löytyy myös erilaisia maalinpoistojyrsimiä, jotka tekevät sinällään hyvää jälkeä, mutta naulankannat muodostuvat ongelmaksi. Maalijyrsin voi silti olla loistava vaihtoehto mm. vanhojen portaiden ja ovien maalinpoistoon.

Perinnemaalien (petrooliöljymaali, keittomaalit, maitomaali), puuöljyjen ja vahojen, useimpien lakkojen ja puunsuojien irroitukseen suosittelen hellävaraista puhallusta. Puhalle on tietysti valittava kohteen ehdoilla. Puhallus oikeanlaisilla laitteilla ja puhalteella on kuitenkin em. pinnoitteiden poistamiseen ylivoimaisesti nopein ja vaivattomin tapa. Työvauhti voi olla jopa kymmeniä neliöitä tunnissa ja jälki on hyvää.

Hirsipintojen puhdistuksesta

Alansa arvostetuimpiin kuuluva arkkitehti Panu Kaila kirjoitti vuonna 1997 ilmestyneessä kirjassaan Talotohtori, että pallo jalkaan puutalojen hiekkapuhaltajalle. Kun kirjassa puhuttiin "hienovaraisesta hiekkapuhalluksesta", Kailan mielipide oli, että tarpeeksi hienovarainen hiekkapuhallus on sellainen, jossa hiekka ei osu rakennuksen seinään. Itse olen tietyiltä osin väitteen kanssa samoilla linjoilla, mutta ajat ovat tässäkin suhteen muuttuneet. Vanhaa hirsi- tai puutaloa en silti vieläkään hiekkapuhaltaisi.

Olen nähnyt pari tapausta, joissa vanhaa hirsipintaa on "puhdistettu" hiekkapuhalluksella. Käytössä on epäilemättä ollut järeähkö venturisuutin, liian tehokkaat laitteet ja ruostuneiden laivan hylkyjen puhaltamiseen tottunut tekijä. Puuta lähtee puhalluksessa kuin vuolemalla, oksat ja tiheämpi talvipuu jää koholle ja pinta "kuolee", vanhojen hirsipintojen kohdalla jopa sälöytyy pilalle. Taitava tekijä voi oikeilla laitteilla päästä hiekkapuhalluksellakin kohtuulliseen tulokseen, mutta puun pinta vaurioituu auttamatta. Näitä tekijöitä ei sitä paitsi juurikaan ole.

Aikoinaan savupirttinä olleen hirsimökin sisäseinät ovat kyllä sinällään kauniit, mutta yleensä tupa jää sata vuotta vanhan valaistussuunnittelun (tuvassa voi olla vain 2-3 pientä ikkunaa) takia auttamattoman pimeäksi ja synkäksi. Seiniä voi yrittää pestä mäntysuovalla, mutta tekijä voi varautua työvauhtiin, joka on alle neliömetri tunnissa. Työn jäljestä tulee kyllä kaunista ja pinta säilyttää alkuperäisen elävyytensä.

Likaisten hirsipintojen puhdistus vaatii varovaisuutta ja oikeat työvälineet. Puhalle on valittava tarkasti. Soodaa tulisi puhalteena välttää, jos seinä pintakäsitellään. Pelkkään valkaisuun se sopii kyllä. Vehnätärkkelystä tai erilaisia jauhoja voidaan puhalluksessa käyttää, esimerkkinä ruisjauho. Ulkopintojen puhallukseen ei mielestäni tulisi kuitenkaan käyttää orgaanisia aineita (maissi tai jauhot) sillä ne ajautuvat kaikkiin väleihin, keräävät kosteutta ja homehtuvat. Puhalle on siis valittava tarkasti.

Toinen, tärkeäksi osoittautunut asia on oikeanlainen puhallussuutin. Tavalliset piste- ja venturisuuttimet on syytä unohtaa. Ainoa oikea vehje hommaan on viuhkasuutin, jolla saadaan leveä, tasainen puhalluskuvio. Näin seinään ei synny ikäviä raitoja ja tuloksesta tulee tasaisen puhdas.

Kolmas tekijä on tietysti tekijän ammattitaito ja huolellisuus, johon sisältyvät puhalluspaineen valinta, ainemäärä jne. Säätöjen optimoimiseen tulisi käyttää hieman aikaa, sillä se nopeuttaa työtä, vähentää sotkua ja parantaa lopputulosta.

Puhalluksessa syntyy aina pölyä ja sotkua, mutta se on yleensä saneerauskohteissa helposti lakaistavissa tai imuroitavissa. Olemme kehittelemässä myös alipaineeseen perustuvaa laitetta, joka mahdollistaisi pölyttömän seinäpintojen puhalluksen sisätiloissa. Jotain tämän tapaista (katso video linkin takaa ja yritä kestää pätkän musiikkivalinta), mutta puhalluksen aikana liikuteltavalla kammiolla.

Sopiiko soodapuhallus autollesi?

Harrasteautojen soodapuhallus alkaa muodostua pikku hiljaa yhä yleisemmäksi menetelmäksi. Sitä onkin markkinoitu rapakon takana melkoisena ihmemenetelmänä. Mitään ei tarvitse suojata, hönkäistään vain autosta maalit pois ja uutta väriä pintaan. Pellit eivät veny tai kieroudu eivätkä letkut, lasit tai muoviosat vaurioidu...totuus ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkoinen.

Soodalla saadaan kyllä maali autosta pois. Sooda ei myöskään vaurioita lasia tai kumiosia. Muoviset listat ja muut osat ottavat kylläkin hieman osumaa, jos sattuvat puhallussuihkun tielle. Ongelmaksi soodan kanssa muodostuu kuitenkin ensinnäkin sen neutralisointi. Puhallus jättää pintaan näkymättömän kalvon hyvin hienoa soodapölyä. Tämä täytyy neutralisoida, sillä suuri osa maaleista reagoi soodan kanssa, jolloin maalin tartunta epäonnistuu ja koko homma on aloitettava alusta. Neutralisointi voidaan tehdä esimerkiksi kuumavesipainepesurilla ja miedosti happamalla pesuaineella. Myös etikkavesi käy hyvin. Jokainen kolo ja sopukka on kuitenkin saatava puhtaaksi ja pesuvaiheessa vettä ajautuu kaikkiin kotelorakenteisiin ja saumoihin. Huhun mukaan esimerkiksi maalivalmistaja PPG ei anna maaleilleen takuuta soodapuhalletuille pinnoille

Sooda ei myöskään poista ruostetta. Vanhojen autojen kanssa työskennellessä ruostetta löytyy lähes poikkeuksetta kriittisimmistä paikoista. Soodapuhalluksen jälkeen ruostekohdat on siis puhallettava kovemmalla aineella tai käytävä läpi käsin. "Hiomattomuutensa" takia sooda ei jätä myöskään peltiin profiilia. Tottakai puhtaaksi puhallettu auto näyttää hienolta kiiltävine pelteineen, mutta maalin tartunnan kannalta tämä on melko huono lähtökohta. Pinnat on karhennettava ennen maalausta kevyesti hiomalla (tämä tulisi tehdä soodapölyn neutralisoinnin jälkeen).

Soodapuhallus on mielestäni kuitenkin toimiva menetelmä isojen, suorien pintojen maalinpoistoon. Esimerkiksi ovet, konepellit ja lokasuojat saadaan turvallisesti puhtaaksi ja ne on helppo pestä puhalluksen jälkeen. Parempaan tulokseen päästään soodapuhallusta nopeammin kuitenkin käyttämällä autoille paremmin sopivaa puhalletta.

Suosittelen yleisesti auton, tai ainakin korin puhallukseen hienoa lasimurskaa tai vastaavaa kevyesti hiovaa puhalletta sekä rauhallista puhalluspainetta. Hiekka ei kuitenkaan sovi auton pelleille, sillä se on liian raskasta ja aiheuttaa pinnan kovettumista pelleissä. Puhaltajan kärsivällisyys ja taito ovat ensisijaisessa asemassa hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Olemme käyttäneet tutkimustyön tekemiseen aikaa ja mielestämme paras puhallusmateriaali autoille ja muille peltipinnoille on ehdottomasti hienoksi jauhettu, kierrätetty lasimurska. Olemme testanneet lähes kaikkia yleisesti käytössä olevia puhalteita ja päätyneet tähän vaihtoehtoon. Soodalle löytyy kyllä tuhottomasti käyttökohteita, mutta autot eivät mielestämme ole yksi niistä.

Puhallettu 60 sekunnissa.

Miksi hiekkapuhallus on niin suosittu menetelmä erilaisiin maalinpoistoihin ja puhdistuksiin? Äkkiseltään tuntuisi, että puhaltaminen on järjettömän epäkäytännöllistä. Se tuottaa tolkuttomasti siivoamista ja pölyä, vaarantaa puhaltajan ja lähelle tuppautuvien terveyden ja vaatii järeät laitteistot ollakseen oikeasti tehokasta. Silti lähes jokaiselta kylältä löytyy jonkinlainen seppä, joka hiekkapuhaltaa. Hyvin monella tee-se-itse miehellä on jokin bilteman pistehiekkapuhalluspyssy harrastepirssin helmojen puhaltelua varten.

Eikö ruosteen- tai maalinpoistoon ole järkevämpää keinoa? Riippuu kohteesta, monessa tapauksessa ei. Hiomalaikat, happokylvyt, maalinpoistoaineet tai neulapyssyt eivät sovellu jokaiseen kohteeseen, tai niillä ei pääse kaikkialle. Enkä väitä, että puhalluskaan kävisi jokaiseen kohteeseen, ei todellakaan. Mutta hiekkapuhalluksen rajoituksista ollaan pääsemässä eroon, kun viimeisen vuosikymmenen aikana on ilmaantunut järjetön määrä erilaisia puhalteita. Esimerkiksi kuivajääpuhallus ei jätä mitään puhallusjätettä ja onnistuu siististi sisätiloissa. Myös märkäpuhallus on levinnyt menetelmänä nopeasti sen pölyttömyyden takia.

Työskentelen puhaltajana. Tämä blogi toimii omana henkilökohtaisena portfolionani, jonka avulla yritän kehittyä työssäni. Myös kaikki puhalluksesta tietoa etsivät saattavat löytää täältä pieniä tiedonjyviä.